Matkapuhelimen historia

Ensimmäiset kannettavat radiopuhelimet olivat radiotekniikan unelma. Yksi ensimmäisistä laitteen suunnitelmista löytyy vuoden 1948 sci-fi novellista nimeltään Space Cadet, jonka kirjoitti Robert Heinlein. Päähenkilö, joka on juuri matkustanut Coloradoon kotoaan Iowasta, saa puhelun isältään laitteeseen, joka on hänen taskussaan. Ennen lähtöään maan kiertoradalle hän päättää lähettää puhelimensa kotiin, koska sen lyhyt kantama rajoittui vain maanpäälliseen alueeseen. Se ei olisi toiminut avaruudessa. Kymmenen vuotta myöhemmin, Arthur C. Clarke suunnitteli kirjoitelmissaan henkilökohtaisen lähettimen, niin pienen ja kompaktin että jokaisella ihmisellä on sellainen mihin ikinä he menevätkään. Clarke kirjoitti, että vielä tulee aika jolloin voimme soittaa maapallon jokaiseen kolkkaan vain näppäilemällä numeron. Tämä Clarken kuvailema laite toimisi myös, jos eksyy. Sen pystyisi paikantamaan. Myöhemmin toisessa kirjoitelmassaan hän ennusti tämän kaltaisen laitteen tulevan ihmisten tietoisuuteen 80-luvun puolivälissä.

Varhaisimmat matkapuhelimien edeltäjät olivat muun muassa analogiset laivojen ja junien radioliikennelaitteet. Todellinen kilpailu kannettavan puhelimen luomisesta alkoi juuri toisen maailmansodan jälkeen, jolloin monet maat osallistuivat kehitystyöhön. Ensimmäiset niin kutsutut 0G-puhelinsysteemit tukivat vain muutamia samanaikaisia puheluita ja olivat todella, todella kalliita.

Ensimmäisen kannettavan matkapuhelimen julkaisi Motorola vuonna 1973. Ensimmäisen kaupallisen matkapuhelinverkon kehitti puolestaan NTT Japanissa vuonna 1979. Pari vuotta myöhemmin pohjoismaissa avattiin NMT-verkko, lyhenne sanoista “Nordic Mobile Telephone”. Se avattiin ensimmäisenä Tanskassa, Suomessa, Norjassa sekä Ruotsissa. Muutama muu maa seurasi esimerkkiä 80-luvun alussa. Näiden ensimmäisen sukupolven, 1G, laitteiden huomattiin tukevan enemmän samanaikaisia puheluita, mutta käyttävän silti samaa analogista teknologiaa. Vuonna 1991 toisen sukupolven, 2G, digitaalinen matkapuhelinverkko lanseerattiin Suomessa Radiolinjan toimesta. Se toimi GSM-standardilla, joka herätti muutkin alan yritykset kilpailuun, sillä se haastoi kaikki vakiintuneet 1G verkko-operaattorit.

Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2001 kolmannen sukupolven (3G) mobiiliverkko julkaistiin Japanissa. Se oli ensimmäinen, joka tuki WCDMA-standardia. Tätä seurasi 3,5G, 3G+ sekä 3G turbo parannukset, jotka perustuvat HSPA (High-Speed Packet Access)-systeemiin, jonka avulla puhelinverkkojen on mahdollista käyttää nopeampaa datasiirtoa sekä kapasiteettia. Vuonna 2009 oli selvää, että jossain vaiheessa 3G puhelinverkot alkaisivat ylikuormittua laajakaistaa vaativien sovellusten takia, kuten livelähetysten sekä jatkuvan netissä roikkumisen takia. Tästä johtuen koko ala alkoi tutkimaan mahdollisuutta parantaa palveluita entisestään, ja luomaan neljännen sukupolven 4G-teknologiaa, joka parantaisi nykyisen 3G-verkon nopeutta jopa kymmenkertaisesti. Ensimmäiset kaksi kaupallisesti saatavilla olevaa teknologiaa olivat WiMAX sekä LTE, ensimmäinen oli aluksi saatavilla Amerikassa ja jälkimmäistä alkoi pohjoismaissa tarjoamaan TeliaSonera.